Olen onnistunut täällä Fuengirolassa haastattelemaan useampia espanjalaisia, jotka joko ovat vain käymässä täällä tai ovat alunperin muualta kotoisin. Olen hämmästynyt siitä, kuinka heikosti he ovat perillä pääsiäiskulkueisiin liittyvästä sanastosta. Ohessa ote Antonio Garridon Sur-lehden kolumnista 5.4.2015, jossa hän pohtii samaa kysymystä.
En el silencio la saetera va cantando el texto. La interpretación es bastante buena pero, de pronto, una sorpresa desagradable que asombra al público. La saetera ha pronunciado la palabra ’costalero’. El encanto se ha desvanecido. La diferencia fundamental entre Málaga y Sevilla, los dos núcleos más importantes de la celebración andaluza, es la manera de llevar los tronos o pasos. La señora no conocía la diferencia. Decir en Málaga costalero es grave pecado cofrade. Nadie lo diría pero en el sustantivo se encuentran concentradas una carga de diferencias muy importante. La magia se rompió en menos de un segundo. Sonó la campana y el trono o paso reanudó su pausada y perfecta marcha.
Saetan laulajan surumielisessä laulussaan käyttämä väärä termi tronon kantajista pilasi täysin hänen ja ehkä monen muunkin tunnelman. Malagassa kantajia ei nimitetä costaleroiksi vaan he ovat yksinkertaisesti portaderos del trono. Sevillassa kantotapa esimerkiksi on erilainen ja siellä termi on oikea.
Puheenjohtaja
Tutustu asiaan tarkemmin tästä linkistä. http://www.diariosur.es/opinion/201504/05/cuestion-matices-20150405010442-v.html
