Casa, domicilio, hogar. Näistä sanoista nuo jälkimmäiset voit ehkä löytää joistain kaavakkeista, joissa kysytään kotipaikkaa. Joka tapauksessa ”mi casa es mi castillo”. Olivatkohan ne engelsmannit, jotka tuon sanonnan keksivät? ”Durante la pandemia mucha gente estaba obligada de quedarse en casa.” Kodista pandemian aikana tuli monille ehkä entistä tärkeämpikin paikka tai sitten se koettiin vankilanomaiseksi paikaksi, josta ei saanut lähteä sakon uhalla juuri mihinkään. Residencia (hoivakoti) voi olla tietysti monen päätepiste, kun ei enää saa eksymisvaaran takia lähteä kotoansa, vaikka haluaisi, eikä siis osaa huolehtia itsestään.
Sanalla ”casarse” ei välttämättä ole paljon tekemistä ”casa” -sanan kanssa. Toisaalta löysihän siinä perinteisesti toinen osapuoli ainakin katon päänsä päälle, kun siis meni naimisiin. ”Casar” voi tarkoittaa myös yhteen sopimista, avioliiton ”matrimonio” virallinen toimittaja kyllä sovittaa, solmii yhteen avioparin. Verbiä käytetään myös korttipelissä. Olikohan tuo sopimaton rinnastus? 🙂 Joka tapauksessa, kun olet ”casado/a”, olet naimisissa. Espanjalaiset nuoret parit taitavat ikävä kyllä jäädä ilman asuntoa (casa) tai joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa. ¡Qué pena!
”Cazar” voi sitten olla vaikka ketun metsästystä. Meille suomalaisille ääntämyksellisesti aika lähellä, ei ehkä niinkään espanjalaisille, tosin Andalusiassa kaikki ässät kyllä suhisevat sekaisin.
”Caza” esiintyi taannoin uutisissa ”hävittäjä”-merkityksessä. Hävitystähän se aiheuttaa ja tuhoa, kaukana tämän artikkelin aiheesta.
Puhutaan mieluummin siis ”matrimonio”sta, avioliitosta. Onhan meillä Suomessa kohta häiden luvattu aika, juhannus, San Juan. Ei ehkä Espanjassa ole niin suosittu aika solmia avioliitto ja pitää häät, ”la boda”. Mielenkiintoisella tavalla ”patrimonio” on sitten perintö. Se voi olla kansallinenkin perintö.
Kerro vapaasti, jos löysit tästä jonkun virheen tai kerro omia kokemuksiasi näiden sanojen käytöstä.
Cama de matrimonio on hauska nimitys parivuoteelle😆
Comments are closed.