Sää on ollut aina sopiva puheenaihe, jos ei muuta asiaa löydy puhuttavaksi. Lämpimiä ilmoja on ihan tarpeeksi asti, ainakin täällä Aurinkorannikolla, en la Costa del Sol. Nimensä mukaisesti ”hace mucho sol”, ”hace calor”, ei niinkään ”hace frío”. Tekijää ei löydy mistään, mutta sanonta on ”hace…”. ”Frío” on itse asiassa useimmiten vain ”fresquito”, ”lluvia” kutistuu ”llovizna”ksi eli tihkusateeksi. Kuinkahan moni ennuste lupasi nytkin näiden kymmenen päivän aikana sadetta ja edes tihkua ei tullut. Eipä tänne ole tosin sadetta tultukaan pitämään. 🙂
Täällä on tapana puhua kuumista aalloista, ”olas de calor”. Niillä ei suinkaan tarkoiteta meren aaltoja, eikä niitä vaimon tai tyttöystävän kuumia aaltoja, vaan Afrikan puolelta tulevia helleaaltoja, jotka voivat peittää rakennukset ja autot punaiseen saveen, jota tosin joskus kulkeutuu Saharasta Suomeenkin asti. ”Ola de calor” voi olla myös ”terral” eli mantereinen tuuli pohjoisesta. Silloin voidaan todeta, että päivä on ”bastante caluroso”. Mitähän päivän lehdessä olikaan todettu tästä sääilmiöstä? Niiden määrä oli vuositasolla moninkertaistunut. Lehtikaupan myyjä tapaa saada aina tuskaisen kohtauksen, kun otan lämpimän ilman puheeksi, alkaa saada ilmeisesti tarpeekseen, siis kuumista ilmoista. 🙂
Llover-verbiin sopii muuten hyvin tuo espanjan kielen subjunktiivi, joka ilmaisee epävarmuutta. No creo que llueva.
Parasol – Paraguas: Toiselle näistä on täällä useimmiten enemmän tarvetta, mutta kummatkin tuppaavat menemään rikki kovissa tuulissa. :-!