Pelkkä verbi llamar voi tarkoittaa huutamista, puhelimella soittamista tai jos se kohdistuu itseen ns. refleksiiviverbin tapaan, verbillä voi kertoa esittelytilanteessa vaikka oman nimensä. Tällöin tietysti asiaan kuuluu uuden tuttavuuden nimen kuultuaan, kertoa olevansa ihan mielissään eli encantado/a, vaikkei sitten olisikaan.
Taas törmäämme tuohon monimerkityksisyyteen, tarkoittaahan tuo llama myös laamaeläintä. Mutta asiaan. Voit siis esittäytyä me llamo … Muistathan taas että tuo kaksi ällää ääntyy jiinä.
Tai voit kertoa soittaneesi Te llamé pero tú no estabas. Soitin sinulle mutta et ollut tavoitettavissa.
… pero tú me colgaste. … mutta löit minulle luurin korvaan.
tai … no me respondiste. … et vastannut.
Te llamé varias veces pero tú nunca estabas.
Voit myös soittaa lääkärille. … llamar al médico.
También puedes perder la llamada. Sinulta voi myös jäädä puhelu vastaamatta. Eipä se välttämättä aina ole suuri vahinko!
Jos ei soittaja osaa esittäytyä, voit tietenkin kysyä ¿Quién llama? Normaalisti nykyään vastataan Díme tai Dígame.