José Joaquín León pohtii Dia de la Hispanidadin -päivän kolumnissaan mielenkiintoisella tavalla eri puolia siitä, mitä hispanismin kokeminen voi merkitä eri ihmisille, kansoille ja etnisille ryhmille.
Hänen käsityksensä mukaan tänä vuonna ei ole niinkään puhuttu siitä, mitä espanjalaisten Amerikan valloituksen yhteydessä toteuttama kansanmurha merkitsi. Historian kulussa on jäänyt huomiotta, mitä se hispanisuus oikein oli. Toisille se oli sotaa, kultaisten vuosisatojen aikaa, toisille rakkautta, jonka tuloksena syntyi ristiverisiä.
Osin espanjalaisten tukemana syntyi tulkinta mustasta kertomuksesta (leyenda negra). Hispanismin ajatus olisi jonkunlainen frankolaisuuden kaltainen ilmentymä.
Hispanismi on jättänyt jälkensä yhtä lailla Amerikkaan kuin Eurooppaan. Amerikoista tuli katolisia maanosia etelän jäädessä enimmältä osaltaan katoliseksi. Andalusiassa ja Amerikassa on eniten kulkueita ja romerioita. Vaikuttavin asia on kuitenkin espanjan kieli, joka yhdistää sen, minkä poliitikot erottavat.
Niin paljon kuin puhutaankin intiaanien alkuperäiskieliä, espanja on saavuttanut tällä vuosisadalla levinneisyyden, mikä tekee englannista ja espanjasta tänä internetin aikana kaikkein merkittävimmät kansainväliset kielet. Vaikka kuinka paikallispoliitikot työpöytänsä takaa yrittävät katalaania ja baskia pakottaa virallisiksi kieliksi koko maalle, ihmiset kolumnistin sanojen mukaan puhuvat, mitä haluavat puhua.
Espanja yhdistää myös musiikin saralla. Kolumnisti kuvaa espanjaa puhuvan Espanjassa olevan fasisti mutta hispanin (eli espanjaa puhuvan) Amerikassa olevan edistyksellinen. New Yorkissa hispani äänestää demokraatteja ja on Trumpin vastustaja. John F Kennedyä, demokraattia, äänestivät katoliset ja juutalaiset, mutta sitä ei juuri muisteta. Hispaneja sitä vastoin katsotaan hyvällä oikeiston puolella täällä Espanjassa.
Poliitikot näyttävät olevan ihan sekaisin eivätkä tunnu tietävän, miksi hispanismia yleensäkään juhlitaan.
Kommentti: Täällä Andalusiassa oma kokemukseni ainakin on, että tunnutaan hyvinkin tietävän, mitä hispanismi on ja hispanismi eli tapahtunut Amerikan valloitus koetaan myönteisenä tapahtumana ja niin sanottu veren sekoittuminen, valloittajaväestön sekoittuminen alkuperäisväestöön oli siis myönteinen asia. Puhutaan avoimesti ristiverisyydestä. Yhä enemmän viime vuosikymmeninä eteläamerikkalaista väestöä on siirtynyt Espanjaan ja he näyttävät integroituvan hyvin ja ovat ehkä suurikin voimavara Espanjalle. On mielipiteitä, joiden mukaan brittien politiikka pohjois-Amerikassa oli aivan toisenlaista, suorastaan avoimen rasistista verrattuna espanjalaisten suhtautumiseen alkuperäisväestöön.