Ezequiel Martínez tekee mielenkiintoisella tavalla selkoa Espanjan romaneista kuin myös siitä, missä päin Eurooppaa tätä etnistä ryhmää on nykyään tavattavissa. Espanjankieliset käsitteet romaneja koskevalle holokaustille samudaripen ja porrajmos olivat minulle ainakin entuudestaan tuntemattomia. Samoin se, miten romanit ovat nykyisellään jakautuneet eri puolille Eurooppaa ja Espanjaa.
Keski- ja Itä-Euroopan romaneista käytetään myös nimitystä cíngaros. Eurooppaan he tulivat Intiasta 800-1000 -luvuilla. Lähinnä he ilmeisesti asettuivat Romaniaan, Bulgariaan, Espanjaan ja Unkariin. Näissä maissa heitä lasketaan olevan yli 6 miljoonaa, Slovakiassa puoli miljoonaa, Ranskassa 400.000, Espanjassa arviolta 725.000. Espanjan osalta tulee kuluneeksi 600 vuotta romanien saapumisesta maahan.
Mielenkiintoinen tämän väestöryhmän jakautuminen Espanjan osalta on sikäli, että Andalusia johtaa 300.000 romanilla. Eniten romaneja on Sevillan, Granadan, Málagan ja Almerian provinsseissa. Sevilla johtaa sekä pääkaupunkinsa että yksittäisten kaupunginosien osalta selvästi. Samoin Jaénin provinssissa on huomattava ryhmä.
Artikkelin kirjoittaja viittaa huomattavaan sevillalaiseen romaniin Pilar Távoraan. Hän on tuotannoissaan tuonut paljon esille Espanjan romanien historiaa, josta artikkelissa tarkemmin ja erityisesti siitä, miten aikojen saatossa jo ennen Hitleriä 1700-luvulla tätä etnistä ryhmää kohdeltiin, vangittiin ja pantiin kaleeriorjiksi laivoihin. Kirjoittaja ei voi ymmärtää, kuinka tänä päivänä löytyy poliittisia puolueita, jotka puhuvat syrjinnän puolesta.