José Luis Malo kirjoittaa kolumnissaan, kuinka ei ole kauaakaan siitä, kun löydettiin ns. asentoaisti. Sekin on yhteydessä tiettyyn geeniin. Voimme tuntea lihaksemme, luumme, nivelemme ja jos tämä geeni ei toimi, meillä on ongelmia tasapainossamme ja kehon tuntemisessamme.
Kolumnisti vetää enemmän tai vähemmän tieteellisesti linjoja eri aisteihimme. Meillä ei olisikaan vain viittä aistia, vaan kuudes aisti, jolla löydämme tasapainon, intuition, uskon jne. Aistimme toisen ihmisen kokonaisuutena ja löydämme häneen tietynlaisen kokonaisvaltaisen yhteyden. Tämä aisti auttaa meitä löytämään rakkaamme. Siihen tarvitaan myös nuo kaikki viisi muuta aistia. Tuoksut, äänet, kaikki mitä koemme kehollisesti yhdistyvät tässä kuudennessa aistissa. Tuoksut, tapa suudella, kaikki tuo oman lisänsä näihin tuntemuksiin.
Erityisesti kirjoittajaa viehättää synestesian ajatus. (Synestesiahan on ominaisuus, joka meissä vastasyntyneinä on vielä voimakkaana. Tällöin eri aistinalueet eivät rajaudu toisistaan selkeästi. Esimerkiksi voimme nähdä musiikin väreinä. Joillakin tämä kyky säilyy aikuisuuteen asti.)