A Sevilla
Vengo de la Macarena
con lágrimas en los ojos
con el rostro lleno [de]pena
Voy camino de Triana
¡Ai Dios mío de mi *arma/alma!
Estoy loquito por una gitana.
Al pasa´ por la Maestranza,
la Maestranza sevillana
me encontré con Esperanza,
Esperanza la gitana.
Con el *corasón/corazón *partío
le pregunté por *Rosío/Rocío.
Esperanza de mi *arma/alma
Esperanza de mi amo´
si te encuentras con *Rosío/Rocío
y te pregunta por mí
le dices que baja a verme
al río Guadalquivi´.
Al pasa´ por la Giralda
una mujer me llamó.
Era Manolita Varga´
la antigua en mi *corasón/corazón.
Y con mucho sentimiento
la escupí del pensamiento.
Yo solo quiero a *Rosío/Rocío
una niña de Triana
una apasiona´ gitana
que nació hace veinte abriles
allí en la Macarena.
Copyright: Malagalainen kirjailija ja runoilija José Lara Perez
*Runo on kirjoitettu Andalusian murteella. Siitä johtuvat z>s, r:n ja s:n kato, l:n ja r:n vaihtelu jne.
Sevillaan
Macarenasta tulen.
Kyyneleet silmissä kuljen.
Kasvoissain tuska,
takanain Triana.
Voi minun sielurukkaa,
kun rakastan tummatukkaa.
Maestranzaa Sevillan
kulkiessain hiljan
tapasin mä Esperanzan
mustalaisen, tuon tummatukan
sydäntäin särkien
Rociota kysyen,
Voi kultasein Esperanza
Voi rakkain Esperanza,
Jos Rociota näkyy
ja minua hän kysyy,
hänet kutsu joelle Guadalquivirin.
Siellä hänet kohdata voisin.
Kulkiessain Giraldaa,
yksi nainen perääni huutaa.
On se Manolita Vargas
yksi entinen mun rakas.
Vaikka paljon häntä kohtaan tunsin,
hänet mielestäin suljin.
Vain Rociota rakastan,
tyttöä Trianan,
mustalaistyttöä kiihkeää,
joka viistoist´ on nähnyt kesää
lämmöss´ Macarenan.
Copyright: Käännös José Lara Perezin runosta Romería-feriaan noin 40 vuotta sitten
Risto Kangas