Jamaika – 99. maa

Jutun valokuvat ovat Raili Honkasen, kartat Googlen.  Teksti Railin kertomuksesta muokaten Olli Laitinen.

Raili Honkanen kertoi Hyvinkään seudun Espanjan ystävien vuosikokouksessa 22. helmikuuta 2015 matkastaan Jamaikalle. Se oli hänen matkojensa 99. maa. Seuran matkalaisten ryhmä tunsi valloittaneensa viimeisen Karibian saarivaltioista.  Kolumbus oli valloittanut sen toisella matkallaan Atlantin yli vuonna 1494.  Hänen laivansa oli noussut maihin 511 vuotta aiemmin lähelle matkalaisten hotellia Montego Bayssa. Noin 160 vuotta myöhemmin englantilaiset valloittivat saaren.

Kolumbus kävi saarella mennen tullen.  Toinen paikka on nykyiseltä nimeltään Discovery Bay melkein tarkalleen saaren pohjoisrannan keskellä.  Kolumbuksen aikana paikan nimenä oli Andalucia la Nueva.

Jo espanjalaiset olivat tuoneet saarelle mustia orjiksensa Afrikasta ja englantilaisten siirtomaa-aikana heitä tuli lisää.  Jamaika oli Euroopan ja Amerikan välisen liikenteen välisatama.  Sinne tuotiin mustia ja sieltä vietiin maan tuotteita, erikoisesti sokeria.

Jamaika on säilynyt Karibian afrikkalaisimpana saarena.  Sen 2,93 miljoonaisesta väestöstä yli 90 % on tummaihoisia ja 6 % mulatteja. Loput ovat valkoihoisia, kiinalaisia ja intialaisia.

Vuodesta 1962 lähtien Jamaika on ollut itsenäinen valtio, parlamentaarinen, perustuslaillinen monarkia.  Se on osa Brittiläistä Kansainyhteisöä hallitsijanaan kuningatar Elisabeth II, jota saarella edustaa kenraalikuvernööri.  Käytännössä maata johtaa pääministeri.

Alumiinin raaka-aineeksi louhittu bauksiitti toi vaurautta maan itsenäisyyden alkuvuosina, mutta nykyisin valuuttatulot tulevat palvelusektorilta, lähinnä matkailusta.

Kotoperäisiä lintuja

Jamaikalla on useita kotoperäisiä lintuja ja muita eläimiä.  Jamaikan pyrstökolibri on maan kansallislintu. Kolibrin näkee siellä mettä imemässä paikallisista torvikukista taitavasti ilmassa paikallaan pysyen. Taitaa olla parempi lentäjä kuin helikopteri.

Keltanokkainen jalohaikara (lehmähaikara) elää kyllä muuallakin Karibian alueella.  Täällä se on kotiutunut hotelliympäristöön kerjäämään herkkupaloja, mutta ei huoli kasviksia. Paikallisen lisänimensä se on saanut tavastaan ratsastaa lehmien selässä nokkimassa sieltä syötävää.

Jamaikan rommi

Jamaikalainen sokeriruokorommi on tuttu maineeltaan ja monille myös maultaan. Sitä on valmistettu näissä tehtaissa vuodesta 1749 alkaen. Sokeriruo’osta, joka 500 vuotta sitten tuotiin Karibian alueelle on muodostunut Jamaikalla teollisuus, jota alkuun pyörittivät aasit ja orjat, nyt taiten johdetut teollisuuslaitokset.
Turistit saavat kokeilla mehupuristimen pyörittämistä aasin levätessä ja lopuksi maistaa makeata mehua.

Musta joki – Black River

Mangroven ilmajuuria.

Jamaikan saarella virtaa yli 120 jokea, jotka kulkevat vuorilta rannikkoja kohden muuttuen koskiksi, varsinkin rankkasateiden jälkeen. Tärkeimpiä jokia ovat Minho, Cobre ja Yallahs. Black River on toiseksi pisin.  Sen nimi viittaa proosallisesti maatuvien ainesten aiheuttamaan veden tummuuteen. Joen rämeiköillä elää yli 100  lintulajia.

Jokivarren Mangrove-puut riiputtavat ilmajuuriansa veteen ja joen pohjaan ja leviävät sillä tavoin.  Herääkin kysymys, onko joki säilynyt tai säilyykö vilkkaan katamaraaniliikenteen mahdollisuus joella ilman raivauksia.

Joki laskee saaren etelärannalle ja sinne on muodostunut samanniminen kaupunki.

Joen ja sen eläimistön tärkeyttä osoittanee siellä elävän krokotiilin pääsy Jamaikan vaakunan ylimmäksi kuvioksi. Metrin mittaisen otuksen tuttavallinen käyttäytyminen joessa sai matkaajan epäilemään, että kroko elää turistien ruokinnalla.

Maaseuturetki

Kyläkauppa, parturi, koti ja koulu.

Kyläkaupassa oli tarjolla vain juomia ja karkkeja, ei ruokatavaroita.  Pihalla katseli vieraita utelias kilipukki. – Oliko se turisteja vai paikallisia ihmisiä varten?

Parturi

Parturin talossa oli kaksi huonetta, miehille ja naisille.  Kalustus hyvin yksinkertainen, tuoli, seinähyllyllä muutama pullo. Hiusten pesupaikka eri huoneessa. Hinnat 30–40 $.  Tuntuu, että monella paikallisella ei ollut varaa sinne mennä istumaan ja turisteja se ei houkutellut.

Yksityiskodissa  oli kaksi makuuhuonetta ja kolme metriä leveät sängyt.  Muu varustelu hyvin yksinkertaista.  Huomiota herätti seinien yläosan avoimuus.  Sieltä paistoi sisälle aurinko ja varmaan voivat lentää seuraksi pikkulinnut ja hyönteiset.  Ikäviä hyönteisiä saarella ei tuntunut kuitenkaan paljon olevan.

Koulu

Kaikilla koululaisilla oli koulupuvut, kuvan päiväkotilaisilla hyvin värikkäät – isommilla 7–12 -vuotiailla  yksinkertaisemmat. Pitkän koulutalon toisessa päässä ovat 7–12 -vuotiaat peruskoululaiset.  Koulutalon seinällä näkyy presidentti Lincolnin kuva. Kuka on toinen? Onkohan koulutalossa ilmastointi?

Koulun varustelu tuntui puutteelliselta suomalaiseen kouluun tottuneelle. Kolmasluokkalaisilla oli hiekkalaatikko, mihin he piirsivät ja laskivat.  Opettajaa varten oli vihreä liitutaulu.  Laskemisessa olivat apuna värikkäät pullonkorkit.  Vieraat jättivät koululaisille värikyniä.

Opetuskielenä on englanti.  Koululla sai vieras käsityksen, että paikallista kieltä ei kirjoiteta.  Sen pohjana on espanja ja muut kielet, varmaan englanti.  Toisaalta kerrotaan, että Jamaikalla puhutaan kreolin kieltä ja sen puhujat pitävät sitä englannin murteena.

Loppukeskustelu

Matkakertomus herätti runsaasti kysymyksiä.  Mihin suurten hotelliketjujen voitot menevät?  oli yksi kysymys.  Jamaikalaisten keskiansio on 350 euroa. Hotellien henkilökunnan palkat eivät liene kovin paljon korkeammat, mutta heillä ovat etunaan juomarahat. Niitähän muissa ammateissa ei juuri saada. Tuovatko hotellit maahan hyvinvointia vai eriarvoisuutta.  Asia selvisi varsin pitkälle Seura-lehden käyttämän hotellin osalta Internet-hausta
http://www.welt.de/reise/article3350676/Die-Familie-Riu-Pioniere-des-Massentourismus.html

Tämän hotelliketjun toiminta alkoi jo 1953, jolloin Luis Riu perheineen osti Mallorcalta hotellin.  Siitä alkoi massaturismin kehitys vailla vertaansa.  Viime vuonna RIU Hotels & Resorts tuotti yli miljardin euron, sillä oli melkein 75000 hotellipaikka ja se työllisti 21500 yhteistyökumppania. Ei siis mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin – tai päinvastoin.

Hotelleissa nauttivat lomastaan tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa ilmeisesti heille sopivaan hintaan.  Uima-altaat ja lämmin ilmasto antavat vireyttä ohjatussa vesivoimistelussa myös monille suomalaisille.  Siitä näimme Railin kuvissa monia iloisia esimerkkejä. Niissä oli paljon kukkia, veistoksia, paikallisia puita.  Tässä näette vain pienen osan.  Matkakertomukset ovat parhaimmillaan Espanjan ystävien kokouksissa. Siellä voi kuulla kertojan äänen ja esittää kysymyksiä.