Luonnon lajiston yksipuolistumisen riskit sekä faunan että floran puolella ovat yllättäviä. Professori Montserrat Vilà, joka jo ehkä kotiseutunsa ansiosta ymmärtää luonnon diversiteetin arvon, tekee reportaasissa asiantuntevasti selkoa hyvin esimerkein, kuinka monen lajiston kohdalla on kyse riskien ketjuuntumisesta ja sitä kautta vaikeasta hallittavuudesta, kun halutaan saada lajiston monimuotoisuus säilytettyä.
Cádizin rannikolle on esimerkiksi rantautunut laivojen mukana aasialaisia leviä, jotka uhkaavat turismia, kalastusta sekä rannikon vesien kaikinpuolista diversiteettiä.
Sevillan eräässä puistossa on uhattuna tietty lepakkolaji, erään papukaijalajin, cotorran (vihreitä papukaijoja, joita näkyy Fuengirolassakin) tunkeuduttua alueelle sen vallatessa lepakkojen pesäpaikat. Niiden merkitys taas on ollut suuri hyttysten hävittämisessä.
Tietty akaasia taas sotkee monien kotoperäisten kasvien kasvua muuttaen maaperän koostumusta.
Mitä ilmaston lämpeneminenkin on viime aikoina vaikuttanut kuivuuden lisääntymisen myötä? Doñanan suiston alueelle eivät muuttolinnut enää samassa määrin pysähdy hyönteisten määrän vähennyttyä. Lintujen poisjäänti taasen köyhdyttää kasvilajistoa, koska linnut kuljettavat mukanaan tiettyjä siemeniä.
Näyttää siis siltä, että riskit ketjuuntuvat ja pahenevat sitä kautta.