Useimmiten me olemme turistin ominaisuudessa pikemmin ostamassa kuin myymässä. Teemme ostoksia – hacemos la compra. Tällä sanonnalla tarkoitetaan tosin lähinnä ruokaostosten tekoa, mikä monelle suomalaiselle on tosi mieluista, koska hinnat ovat joskus melkein puolet Suomen hinnoista. 🙂
Ir de compras on sitten huviostosten tekoa, mikä voi käydä kalliiksikin. Asuntojen parvekkeilla moni on varmaan nähnyt kyltin se vende. Joku haluaa laittaa asuntonsa rahoiksi. Ehkä on parempi pysyä niistä kaukana, ettei tule huijatuksi.
Ostamiseen kuuluu aina maksaminen. Siltä emme voi välttyä kahvilassakaan. Tavallisinta on maksaa – pagar – vasta, kun kahvi on jo mennyt kurkusta alas. Voi olla hyvä vähän pyöristää summaa ylöspäin. Asiakas voi pikkupaikoissa käydä maksamassa myös tiskillä, niin ei tarvitse tarjoilijaa – camarero/a -hyppyyttää laskun takia, varsinkin jos on vakiasiakas.
Minulla on joskus tapana todeta – me puede cobrar – sen sijaan että pyytäisin laskua – la cuenta.
Oma maailmansa on luonnollisesti el rastro, kirppari tai el mercadillo, kauppatori, joista voi tehdä hyvällä tuurilla myös löytöjä. En el rastro se puede comprar artículos seminuevos hasta móviles, en el mercadillo cosas nuevas, que normalmente son mayoritariamente alimentos, pero también ropa.