Fernando Faces kirjoittaa viitaten kuuluisan Noah Hararin teokseen kaikkivoivasta Homo Deuksesta, kuinka ihmiskunta on osoittautunut hyvin heikoksi ja haavoittuvaiseksi huolimatta laajasta tietämyksestään, pitkälle kehittämästään bioteknologiasta ja tekoälystä. Ihminen kykenee voittamaan sotia mutta on luonnon voimien suhteen haavoittuva. Vaikka kuinka tiede edistyy, luonto on meille antanut nöyryyttävän oppitunnin. Kirjoittajan käsityksen mukaan ihmiskuntaa on kohdannut pahempiakin pandemioita, mutta nykyisen tietoyhteiskunnan voimakkaan keskinäisen riippuvuuden ja globalisaation myötä maailma ei koskaan tähän mennessä ole kokenut vastaavalla tavalla olevansa globaalisti uhattuna. Tapahtunut tulee jättämään yhteiskuntaan ja sen arvoihin syvät jäljet. Milloinkaan aiemmin emme ole tulleet niin selvästi tietoisiksi siitä, kuinka yksilön terveys on niin selvästi riippuvainen meidän kaikkien terveydestä. Yhteiskunnan keskeisin arvo on aina ollut vapaus mutta nyt olemme olleet valmiita vaihtamaan sen turvallisuuteen. Olemme valmiita turvaamaan valtioon mutta samalla olemme huomaamassa senkin hallinnon heikkouden ja kyvyttömyyden ja ideologioiden ja puoluesidonnaisen ajattelun hyödyttömyyden. Ihmiset luottavat pikemmin terveysasiantuntijoiden asiantuntemukseen. Heihin asetamme toivomme. Kirjoittaja toivoo, että pandemian tuloksena pidettäisiinkin enemmän päätösten perustana tiedettä. Kussakin maassa on maan sisäinen solidaarisuus lisääntynyt ja sen seurauksena kansallisuusajattelu on kasvussa. Niinpä monessa maassa pyritään lisäämään mahdollisuuksia omaan apuun turvautumiseen. Protektionismi ja nationalismi saa tuulta purjeisiiinsa ja se vaikuttaa myös globalisaatioon. Kaiken tämän jälkeen mikään ei ehkä ole enää entisellään ja meistä jokaisesta riippuu, mennäänkö parempaan suuntaan. Lue koko kolumni Del ’HOMO DEUS’ al ’HOMO FRAGILIS’