Politiikan tutkija, kirjailija, analyytikko Marcelo Gullo Omodeo analysoi uudessa kirjassaan sitä perintöä, jonka Espanja jätti latinalaiseen Amerikkaan. Argentiinalainen kirjailija tyrmää täysin sen kritiikin, jota niin sanotussa ”Leyenda negrassa” esitetään Espanjaa kohtaan.
Omodeo ei voi ymmärtää paavia tämän antaessa oikeutta mongoli Tshingis Khanille ja samalla moittiessa Hernán Cortésia. Ilman Cortesia kristinusko ei olisi levinnyt Eurooppaa pidemmälle, eikä 200000 lähetyssaarnaajan kohtalo ollut mitenkään kehuttava, vaan monet kärsivät marttyyrikuoleman.
Jos espanjalaiset eivät olisi valloittaneet nykyistä espanjankielistä aluetta ja sen olisivat tehneet englantilaiset, nykytodellisuus olisi hänen käsityksensä mukaan toisen näköinen. Alkuperäiskulttuurin edustajat eläisivät reservaateissa alkoholisoituneina kuten asian laita on Pohjois-Amerikassa. He eivät olisi risteytyneet valloittajien kanssa kuten on käynyt latinalaisessa Amerikassa. Englantilaiset kylmästi tappoivat alkuperäiskulttuurin edustajat.
Mitä tulee alkuperäiskulttuurin joihinkin muotoihin, niissä ei välttämättä ollut kovin kehuttavia piirteitä kuten esimerkiksi vallitsevat uskomukset ihmisuhrien tarpeellisuudesta, lähtien 14-vuotiaiden tyttöjen uhraamisesta jättämällä heidät vuoren laelle paleltumaan kuoliaiksi tai 5000 lapsen elävältä hautaamisesta inka Pachacútecia haudattaessa.
Esikolumbiaanisen taiteen piirteissä on nähtävissä pelko ja kauhu, kun sen sijaan myöhemmästä taiteesta löytyy ilo.
Samoin kirjailija tyrmää väitteen siitä, ettei hispanokulttuurille olisi oikeutusta. Sitähän on nyttemmin Espanjan puolella pyritty tyrmäämään sillä perusteella, että Espanjan valloituksilla ei olisi ollut moraalia. Tutkija tekee selkoa myös siitä, kuinka Meksiko esimerkiksi on pyrkinyt hävittämään hyvinkin väkivalloin kristinuskoa kansan keskuudesta. Meksiko on hänen käsityksensä mukaan hukannut Espanjan Meksikoon jättämän perinnön.
Kysyttäessä, mikä pitää ”Leyenda negran” Espanjassakin hengissä hän viittaa siihen poliittiseen hyötyyn, joka ”Mustasta kertomuksesta” koituu eri poliittisille tahoille yhtä lailla äärivasemmiston kommunisteille kuin äärioikeistolaisille piireille.
Kyseinen kirja voisi olla muuten kääntämisen arvoinen opus, kun vaan löytyisi siitä kiinnostunut kustantaja meiltä Suomesta.