Carlos Colón kirjoittaa kolumnissaan oheisella otsikolla Espanjan pääministeristä, joka on ilmeisissä vaikeuksissa politiikkansa suhteen. Hänen valitsemansa otsikko viittaa ehkä siihen, että kuten Maija Poppanen hänkin pyrkii tekemään mahdottomasta mahdollista. Eri asia sitten on, onnistuuko hän siinä kuten elokuvan hahmo.
Euroopan Unionin vaatiessa Euroopan aseistamista, pääministerillä on hallituskumppaneina puolueita, jotka päinvastoin tavoittelevat ihan vastakkaisia asioita, aina EU:sta eroamiseen asti. Espanjalle näyttää tämän kolumnin valossa tosi vaikealta tavoitella samaa mitä muut EU-maat.
Espanja ei kolumnin mukaan osallistunut kumpaankaan maailmansotaan viime vuosisadalla. Yhdistyneen Kuningaskunnan, Englannin menettäessä ensimmäisessä miljoonan, toisessa puoli miljoonaa, Yhdysvaltain miestappiot olivat 170.000 ja puoli miljoonaa. Näihin kumpaankaan Espanja ei siis osallistunut.
Tosin maa menetti julmassa sisällissodassaan yli 700.000, joista osa Francon aikana. Varsinainen demokratian aika alkoi vasta Francon ajan jälkeen.
Mutta kuten kolumnisti toteaa, Espanja on nyt osa Euroopan Unionia ja NATOa ja meillä on niissä tietyt kansallisuuksien yli ulottuvat velvollisuudet (obligaciones supranacionales).