Kolumnisti Ana Santos kirjoittaa, että kaikki sanonnat ja laulut, jotka kyllä toimivat Espanjassa, eivät ihan sitä teekään ainakaan kaikkina vuodenaikoina arktisella alueella Suomessa, Alaskassa, Norjassa tai Venäjällä.
Sevillanassa kun suurinpiirtein lauletaan, että pimeimmänkin yön jälkeen aamu koittaa. Näin ei siis ole esimerkiksi meillä Suomessa kaikkialla asian laita kolmen talvikuukauden aikana. Muita sanontoja, joihin hän viittaa, esimerkiksi, että ”myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko”.
Kirjoittaja mainitsee myös, kuinka voimakkaasti valo ja sen vaihtelu meihin biologisina olentoina vaikuttaa. Aurinkoa korvaamaan käytämme lamppuja. Kirjoittaja muistaa myös viitata siihen mahdollisuuteen, että jos kauppareissulla viipyy liian pitkään, voi paleltua kuoliaaksi tai kohdata matkalla jääkarhun eli syytä on pukeutua hyvin ja pitää asetta mukana. Näin ehkä Alaskassa, mutta sen kirjoittaja jättää mainitsematta.
Hän toteaa myös, että eivätpä ihmiset, jotka näillä seuduilla asuvat, ole sieltä mihinkään lähteneet, vaan sanovat nauttivansa hämärästä, hiljaisuudesta ja revontulista.
Andalusialaisista hän toteaa, että eipä ihme, että meiltä löytyy iloa ja energiaa, onhan meillä 300 päivää auringonpaistetta vuodessa eikä meidän tarvitse pelätä kauppareissulla, vaikka yö olisi kuinka pimeä. Aina koittaa aamu.
Kirjoittaja kehottaa synkän hetken tullen miettimään ihmisiä, jotka asuvat Alaskassa.