Kolumnisti Lola Álvarez tuo esiin huolestumisensa nykyopiskelijoiden ongelmista ymmärtää lukemaansa.
Hän on huolestunut samoista asioista kuin suomalaiset opettajat ja löytää ilmeisesti samansuuntaisia trendejä kuin meilläkin on löydetty. Opiskelijoiden kieli on sanavaraston ja kielellisten ilmaisujen osalta rankasti köyhtynyt. Nähtävissä on sosiaaliluokittaisia eroja. Hän toteaa, että on tavallaan erikoista, että mitä laajemmalle ja helpommaksi tiedonsaanti on käynyt, sitä heikommaksi lukutaito ja luetun ymmärtäminen on tullut. Voisi kuvitella tilanteen olevan päinvastainen.
Hän toteaa Espanjan myös jäävän kauaksi esimerkiksi Singaporen vastaavasta tasosta.
Toisaalta on ymmärrettävää, että jos lapsille ei enää lueta satuja, tämä on tulos. Yliopiston opettajana hän toteaa seurannaisvaikutuksia jo yli 20-vuotiailla opiskelijoilla. Seurauksena siitä, että mitään pidempiä tekstejä ei lueta, on köyhä ilmaisu ja heikko sanavarasto. Tämä johtaa hänen käsityksensä mukaan noidankehään, jossa lukeminen kiinnostaa kahta vähemmän.
Kirjoittaja kauhistelee, mikä on tilanne, kun yhteiskunta muutaman vuoden päästä on näiden nykyopiskelijoiden käsissä.