Francisco González García kirjoittaa kolumnissaan, kuinka aina jännityksellä toivotaan poutapäiviä ja lämpimiä ilmoja pääsiäiseksi, tuon ajankohdan säiden ennustaminen kun on aina niin vaikeaa.
Nyt saimme, mitä toivoimme, vai toivoimmeko. Saimme rannat ja hotellit täyteen turisteja, veden ja sähkön kulutuksen huippuunsa. Saimme tuloja turismista, joka niin hyvin pyörittää talouttamme.
Olemme kuitenkin ennen näkemättömissä ongelmissa kuivuuden suhteen. Ei auta mitään, vaikka mitä pyhimyksiä kuljettelisimme pitkin katuja, vaikka mitä tekisimme, jos kuivuus ja kuumuus jatkuu aina marraskuun pyhäinpäivään. Ilmastointi pyörii ja sähköä kuluu, Saharan savea ja hiekkaa sataa päällemme, emmekä saa unta helteisinä öinä. Varmaan meidän pitääkin ruveta rukoilemaan pyhimyksiltä sateita keskellä pääsiäiskulkueita (jotka siis turmelisivat ne tronot kultakirjailuineen; kommenttini).
Me, jotka kutsumme maatamme Euroopan kasvimaaksi ja kulutamme loppuun vähätkin vetemme, joudumme varmaan muuttamaan tapaamme kutsua huonoa säätä hyväksi ja päinvastoin.
”El cielo nos ha abandonado y ni sacando a todos los santos se ha dignado a llover.”
Edellä oleva vapaamuotoinen referaatti kolumnista.