Koiranulkoiluttajia riittää. Tänä aamuna törmäsin tilanteeseen, jossa koira oli pitkän liean perässä mennyt pyörätien toiselle puolelle. Koiranomistajanainen huuteli perään:”¡Ven aquí hombre!”. Ei hän suinkaan miehensä perään huutanut, vaan halusi koiransa tulevan pyörätien toiselle puolelle, jossa hän itse oli. Koiran sukupuolta en tullut tarkistaneeksi, vaikka se helppoa olisi ollutkin. Ei hän noilla kavereilla mikään ole peitossa. 🙂

Eipä tuolla sukupuolella tässä tapauksessa olisi ollut merkitystä. Hombre-sanaa käytetään paljon vahvistamaan annettua viestiä tai sanomaa, ellei peräti lievänä kirosanana. Sitä ei voi käyttää puhutteluun niin kuin suomen kielessäkään mies-sanaa, ellei sitten hyvä mies-muodossa, joka jo liippaa tuota hombre-sanan käyttöä.

Miespuolisen henkilön puhutteluun käytetään asiakaspalvelutilanteissa caballero-sanaa tai señor-sanaa, jollei nyt ole kovin nuoresta miehestä kyse. Amigo on myös aika tavallinen. Tuttavallisempia muotoja voivat olla kahvilassa esimerkiksi hijo tai yllättävää kyllä naisasiakkaiden kyseessä ollen saattaa kuulla myös niña tai mi niña. Hijo viittaa ikäänkuin omaan poikaan ja niña-puhuttelun kuullessaan eläkeikäinen rouvashenkilö saattaa olla vain mielissään, kun häntä puhutellaan kuin hän olisi nuorempi. Torielämässä saattaa kuulla myös guapa-puhuttelun riippumatta asianomaisen kauneudesta tai viehättävyydestä. 🙂

Meillähän tehdään suuri numero kaikesta tyttö-puhuttelusta.

Mujer-sanaa ei luonnollisestikaan voi käyttää puhutteluun, vaan pääsääntöisesti käytetään señora– tai señorita-puhuttelua. Voisikohan mujer-sanaa käyttää samaan tapaan voimistamaan viestiä tai hämmästelyä?

Ei tuo yllämainittu mujer ainakaan sopisi tuohon koiran komentamiseen! 🙂

Kerro omista kokemuksistasi!

Vaikka minulla on jo vuosikymmenten ajalta kokemuksia espanjalaisten kohtaamisesta, en voi vieläkään suomalaisena olla yllättymättä erilaisista tilanteista, joissa erot pohjoismaalaiseen kulttuuriin tulevat niin selvästi näkyviin.

Täällä Andalusiassa on edelleenkin mahdollista, että pankkikortilla (pagar con tarjeta) ei voi välttämättä maksaa chiringuitossa tai lehtikioskilla. Rantapaseon varrella on yksi suomalaisten suosima kalaravintola, joka ilmoittaa, että heille kelpaa vain maksaminen ”en efectivo” ja suosimani lehtikioski vasta kesällä ilmoitti, että alle viiden euron maksuja he eivät ota vastaan kortilla. Aiemmin ei voinut maksaa mitään ostosta kortilla.

Niinpä minun piti kysyä mennessäni hedelmäostoksille kirkon luona olevaan hedelmäkauppaan (frutería), voinko maksaa kortilla (¿Se puede pagar con tarjeta?), koska kolikkokukkaroni ei ollut mukanani. Sain reippaan vastauksen kaupan nuorelta sijaismyyjältä ”Sí, mi amor”. Olin varsin yllättynyt ja tietenkin tein ostokseni mielihyvin. Olisi kiva tietää, olisiko vastaava puhuttelu mahdollista esimerkiksi Kataloniassa. Kulttuurieroja kun on eri maakuntien välillä. Täällä Andalusiassa ollaan vähän välittömämpiä. Kertokaapa kokemuksistanne!